Käytiin Rokin kanssa metsässä riehumassa, nyt kun lumet on sulaneet. Nahkat ehdin jo viedä yökylään, etteivät mun baari-illan vuoksi naapureita pidä hereillä. Tunti keppiä heitellen metsässä teki kyllä molemmille hyvää <3 Aika kului kuin siivillä. Samalla leikittiin vähän nakkipiilosta.
Hieman kuvasaastetta reissulta:
Rokilla on juuri se ihana ominaisuus, josta paimenkoirissa pidän. Se kontaktihakuisuus. Ja sellainen "pers-kärpäsenä" kulkeminen. Ei harhaile ja huku mutkien taakse irti ollessaankaan vaan pysyy näköetäisyydellä ja palaa jo pienestä eleestä luo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti