Ajatuksia kouluttamisesta

Kahden ison koiran jälkeen, nämä pienet tytöt ovat tuntuneet mahdottomilta koulutettavilta. Keskittymiskykyä on yhtä paljon kuin oravalla ja omaa tahtoa kuin muulilla.


Melmu: 
Perusluonteeltaan kova ja dominoiva. Kohtalaisen terävä luonne korostuu lähinnä toisia koiria kohtaan. Puolustushalu ja Taisteluhalu kohtalainen. Sitä ei ole virallisesti Luonnetestattu, mutta nämä ovat omia arvioitani koiraa kouluttaneena.
Melmusta olisi kovaa vauhtia tulossa hyvä TOKO koira, sillä nyt kun se on melkein kaksi ja puoli vuotias niin sillä alkaa olla jo kärsivällisyyttä ja jaksamusta keskittyä treeneihin. Jos sen saisi edes ALO tasoiseksi, varmaksi koiraksi niin voisi jo olla tyytyväinen. Tällä koiralla kuitenkin on luonnetta vaikka muille jakaa. Agility taitaa olla kakkoslaji aika vahvastikin.


Stidi:
Perusluonne erittäin pehmeä ja alistuva. Ei erityisen terävä koira, ei myöskään puolustushaluinen tai taisteluhaluinen. Erittäin herkkä ja pehmeä koira, jonka kouluttamiseen on vaadittu porkkana jos toinenkin ja kehitelty varmaan uusiakin porkkanoita.
Aluksi oli kivi. Stidillä oli siis oma motivaatio-kivi, ihan siinä missä muilla koirilla on patukoita, dameja ja palloja. Stidi ottaa hirveän herkästi itseensä, joten pakotteilla ei saisi kuin pahaa tämän koiran kanssa aikaiseksi. Luulen ettei Stidin kanssa tulla kovin harrastamaan vakavissaan mitään. Agilitystä alkujaan toivoin, mutta koska peruskoulutuskin on vielä lapsen kengissä, taitaa se haave lykkääntyä hamaan tulevaisuuteen.

Kuitenkin, kouluttaminen on aina ollut lähellä sydäntä ja kaikkien koirien kanssa työnteko on ollut aina itsestään selvää. Perustavat istu, maahan, seiso, paikka, odota opetetaan koirasta katsomatta AINA kaikille. Hyvät remmitavat meillä myös ovat itsestäänselvyys. Kaikkien koirien kanssa käydään tottelevaisuuskursseilla ja muuten vaan treenataan vapaa-ajalla.

Aika paljon joustoa vaatii ohjaajalta se, kun on kaksi näin erilaista koiraa koulutettavana. Aina treenikentälläkin pitää muistaa vaihtaa koulutustyyliä joustavasti. Vielä sitten kun kolmas koira on jotain ihan muuta niin koko ajan tulee vahtia omaa tapaansa työskennellä.

Koskaan ei ole kouluttajana valmis, mutta hyvä vauhti on menossa siinä vaiheessa, kun tuiki tuntemattomat ja puolitutut kysyvät miten meidän koirat ovat niin tottelevaisia ja heidän omansa eivät. Tai kun omaa koulutustapaansa pystyy katsomaan ulkopuolisen silmin täysin kriittisesti ja hyväksymään omat virheensä ja puutteensa. Ja vielä kun osaisi aina korjata omat virheensä.

Uusi Yritys ja muita talvisia kuulumisia

Melmu on astutettu uudelleen Hebblas Kennelin Tinolla 

Toivotaan nyt tällä kertaa, että olisi tärpännyt, Oli kyllä paremmat päivät, kun Katjan 8 viikkoiset koiranpennut yrittivät Melmua jo vikitellä meillä ollessaan. Melmu lähtikin 2.1. Katjan kanssa Tuusulaan astutusreissulle ja palaa Katjan luota 16.päivä. Kaksi viikkoa ilman yhtä koirista. Viikko takana ja nyt jo tuntuu hiljaiselta ja rauhalliselta. Toki nyt lykkääntyivät meidän talven agitreeni-haaveet, kun olisi ollut hallikin käytössä. Valitettavasti ei haluta ottaa riskiä, että Melmu loisi pentunsa, joten agility saa toistaiseksi jäädä tauolle. 

Olin Stidin kanssa SSPK:n tottelevaisuustreeneissä. Ehkä tästä vielä koira tulee, Stidin kanssa on tosi mukava treenata lukuunottamatta tietyissä tilanteissa esiintyvää arkuutta. Kontakti on hyvin jo hallussa, sivulletulo treenin alla ja seuraamista tehdään kahdella/kolmella askeleella, sekä sivuttaiskäännöksillä. Hyvin ohjaajasidonnainen koira, miellyttämisenhaluinen ja Pelkää vieraita miehiä. Toiset koirat kiinnostavat ja jännittävät samaan aikaan. Luulen, että ero Melmusta tekee ihan hyvää, kun Stidi saa itsenäisesti vain OLLA.