Kieltämisestä ja dominoinnista

Nyt ollaan siis siinä vaiheessa, että Melmun jääkaudesta ollaan irroittautumassa. Tämä viikko menee täysin koiraa kieltäessä ja edelleen siis ollaan muuten huomioimatta. Melmu on yllättävän hyvin sopeutunut siihen ettei huomiota enää heru. Ei vinkumista, ei hyppimistä. Lelujen puutekaan ei näy. Murina on tehonnut Melmuun aivan loistavasti. Väistää paikalta välittömästi, kun murina alkaa.

Suurin ongelma on edelleen muiden koirien dominointi, erittäin agressiivisestikin välillä. Kun siis kohtaamme toisen koiran on Melmu menossa innoissaan luokse, mutta kerran haistettuaan alkaa aina kurkkumurinan. Eikä lopeta kieltämällä. Tässä siis seuraava keskustelun aihe kouluttaja ystäväni kanssa. Toivottavasti keskustelusta irtoaa jotain hyvin hyödyllistä, sillä muuten en tiedä mitä tehdä. suihkepullo saattaa olla liian negatiivinen asia. Luultavasti parhaisiin tuloksiin päästäisiin positiivisella vahvistamisella, eli aina koiran käyttäytyessä toivotusti, naksautus ja palkka. Tämä siis voisi olla paras keino, mutta ajoituksen kanssa vain saa olla erittäin tarkka.

Pian ohi

Nyt on jääkautta jatkunut jo puolitoista viikkoa. Kaikki sujuu jo paljon mukavammin, eikä Melmu enää kulje joka askeleella perässä. Vinkuminen ym. huomionhakeminen on vähentynyt. Ensi viikollaon tarkoitus aloittaa matka kohti perushuomioimattomuutta. Olen tässä lueskellut muutamia kirjoja, joista tämän hetkinen suosikki on Helena Koskentalon Pelkopurija ja huomionhakija. Toinen on Tuire Kaimion  Kuuntelen koiraani. Molemmissa on paljon hyviä vinkkejä ja teorioita koirien kanssa elämiseen. Etenkin tuo koskentalon kirja keskittyy koirien käyttäytymisongelmiin ja niiden hoitoon. Toivoisin sieltä löytyvän ohjausta oikeaan suuntaan.  Paremmalta tämä jo näyttää, joten aika näyttää.

Talven riemua ja muuta yhtä jäätävää...

Meillä ei kyllä sitä riemua ainakaan näy. Ulos mentäessä koira hytisee, vinkuu aina kun pysähdytään ja juoksee tuhatta ja sataa kun ollaan menossa kotiin... Melmu ei tykkää kylmästä, nyt alan olla jo itse taipumassa ostamaan sille tossut, koska tuntuu että nirppanokalla on aina tassut jäässä.  Ajattelin olla ajelematta tuota Melmun runkokarvaa tämän talven, jos vaikka nuo haituvat sitä vähän lämmitäisivät... :)

Jääkausi on alkanut toimia vallan loistavasti. Ongelmia on lähinnä silloin kun Melmu hyppää vasten pyytämään huomiota tai tunkee Muskan takaa "vahingossa" kättä pesemään. Vinkumiseen alkaa toki jo mennä hermot. Kokoajan Melmu kulkee perässä vinkuen ja huomiota hakien tai sitten se murjottaa ja nukkuu omassa pedissään. Onhan se toki raskasta, kun ei saa omaa koiraansa huomata eikä rapsutella eikä edes treenailla takapihalla, mutta tarkoitus pyhittää keinot. Ehkä se tästä vielä helpottaa, puolitoista viikkoa enää jäljellä. 

Jääkausiko meille?

Melmulla siis on ongelmia. Se kokee, etten ole tarpeeksi vahva johtaja suojelemaan sitä. Siispä keskustelimme erään kouluttajan kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että jääkausi voisi olla ratkaisu. Mikä siis on jääkausi?

Jääkauden tarkoitus on koiran tipauttaminen laumahierarkkiassa alaspäin. 

Periaate on seuraavanlainen: 2-3 viikon mittainen ajanjakso, jolloin koiraa ei huomioida mitenkään. Sille ei puhuta, sitä ei silitellä, mihinkään sen tekemisiin ei reagoida mitenkään eikä sitä edes katsota. Koiran lelut otetaan pois jääkauden ajaksi ja mahdolliset harrastukset jäävät tauolle. Ainoa huomio, jota koiralle jääkauden aikana annetaan, on ruokakupin ojentaminen (ilman käskytyksiä ja katsekontakteja!) ja lyhyet lenkitykset HIHNASSA. Hihnakäytökseen puututaan korkeintaan ärähdyksillä + hihnan nyppäisyillä. Käskyjä/kieltoja ei käytetä myöskään ulkona. Poikkeuksena voidaan pitää koiria, joiden ongelmakäytös on lievää ja ilmenee vain sisällä. Tällaisille yksilöille saatetaan joskus sallia huomiointia tai jopa vapaana pitoa ulkona. Häätäminen: Jos koira kyttää omistajaa liian lähellä (hakee tuijottelemalla huomiota), sen voi häätää ärähdyksellä kauemmaksi. Tahtojen taistoja ei saisi kuitenkaan syntyä. Jos koira ei usko ärähdystä ennen jääkautta, ei sitä kannata turhaan käyttää jääkaudellakaan. Jääkauden aikana kannattaa välttää kaikkia potentiaalisia konfliktitilanteita, joissa koiraa joutuisi kieltämään (kielto=huomiota!). Vierailijat, koirien ohitukset ym. kiihdyttävä minimiin, kaikki mahdolliset ja mahdottomat tuhoamiskohteet pois koiran ulottuvilta jne. Yleensä protestointi yltyy jääkauden alussa, kun koira yrittää saada ihmiset reagoimaan tekemisiinsä. Haukkuminen / tuhoaminen / tarpeiden teko sisälle / ym. protestointi pitää kuitenkin jättää TÄYSIN ILMAN HUOMIOTA.  Jääkausi alkaa tehota koiran kovuudesta riippuen muutamassa päivässä tai sitten muutamassa viikossa... Kaikkiin se on kuitenkin tehonnut, jos omistaja pysyy tiukkana eikä sorru komentamaan / kehumaan / huomaamaan koiraa muuten. Jääkautta voi alkaa purkaa, kun koira on selvästi alistunut kohtaloonsa eikä kerjää enää huomiota omistajilta. Jääkausi on ollut riittävän pitkä, kun kaikki protestointi ja pomoilu on loppunut. Yleensä koira vain makailee ja vaikuttaa muutenkin hiukan masentuneelta jääkauden lopussa. Purku tapahtuu vähitellen, osaava koirankouluttaja neuvoo kullekin koirayksilölle sopivan purkutahdin nähtyään koiran. Purku saattaa tapahtua esim. näin:
Ensimmäisellä viikolla jääkauden lopettamisen jälkeen koiraa ainoastaan KIELLETÄÄN, mikäli se tekee jotain kiellettyä. Kiellon pitäisi tehota jääkauden jälkeen entistä paremmin, koska koira ikään kuin arvostaa ihmisen sanaa enemmän kuin ennen. Toisella viikolla koira kutsutaan KERRAN PÄIVÄSSÄ luokse, sitä silitellään hetki ja sitten se käsketään pois (ärähdyksellä tai sanalla, mikäli sana on koiralle opetettu). Näin edeten huomiota lisätään VÄHITELLEN kohti normaalihuomioimattomuutta. Jos koira alkaa protestoida /vaatia huomiota / palata entisiin huonoihin tapoihin, ollaan edetty liian nopeasti ja palataan taas astetta jäisempään olemiseen. 

NORMAALIHUOMIOIMATTOMUUS 
Tarkoitus: Koiran pitäminen omalla paikallaan laumahierarkkian alimmalla portaalla; yhteiselämän tekeminen sujuvaksi ja mukavaksi; johtajuuden osoittaminen koiralle sen omalla kielellä. Periaate: Mihinkään KOIRAN EHDOTTAMAAN ei ikinä reagoida mitenkään. Jos koira tulee hakemaan rapsutuksia, se ärähdetään tiehensä. Jos koira hakee huomiota haukkumalla, ei välitetä. Jos koira vikisee saadakseen nopeammin ruokaa, sille ei anneta mitään. Kun koira tulee tervehtimään kotiin palaavaa omistajaa, sitä ei tervehditä. Ja niin edelleen ja niin edelleen. Kuitenkin koiraa voi silitellä mielin määrin ja sen kanssa voi harrastaa ja leikkiä vaikka kuinka paljon, KUNHAN aloite tekemiseen tulee AINA ihmiseltä. Koira kutsutaan luokse siliteltäväksi/leikkimään ja käsketään lopuksi pois. Koira käsketään luokse tervehtimään kotiintulijaa, mutta vasta kun se on täysin rauhoittunut omiin oloihinsa eikä pyöri jaloissa tervehtimistä odottaen. Kesto: Normaalihuomioimattomuus pätee koko koiran loppuelämän ajan. Omalle koiralle sopiva linja löytyy kyllä, kun tarkkailee koiraa aktiivisesti. Nöyrälle, hyvin käyttäytyvälle, paikkansa tietävälle koiralle voi sallia poikkeuksia ja vastata välillä sen ehdotuksiin. Pomoiluun taipuvaisen jästipään kanssa saa olla tarkempi. Aina, jos koira alkaa oireilla protestoimalla / olemalla tottelematon / uhittelemalla, huomioimattomuutta tiukennetaan. Uutta jääkautta ei tarvita, mikäli oikea huomion/huomioimattomuuden taso on löytynyt ja siitä on pidetty kiinni. Jos kuitenkin lipsumisia tapahtuu ja koira alkaa käyttäytyä ei-toivotusti, voi jääkauden myös uusia.

Meille EI ole mitään näyttelykoiraa tulossa

Näin ilmoitin kasvattajalle. Kotikoiraksi, ehkä jopa agilityyn, mutta ei näyttelykoiraa. Minua EI kiinnosta puolueellinen arvostelu ja vapaaseen tulkintaan kannustava rotumääritelmä. Enkä varsinkaan lähde kilpailemaan samaan kehään karvallisten kanssa. Miksi Kiinanharjakoirat arvostellaan kaikki sekaisin vaikka villakoiratkin on jaettu värin mukaan? Miten Powderpuffia ja Karvatonta voidaan arvostella samassa kehässä?

Nyt muutamat näyttelyt takana ja lisää tiedossa. Kaipa tästä sittenkin näyttelykoira tuli. Agilityyn olisi tarkoitus ilmoittaa vuoden alussa jonoon. Täällä tosin alkeiskurssille pääsy kestää 6-10kk että onhan tässä aikaa vielä treenailla.

Näyttelyistä on nyt tulossa meille harrastus. Koko se touhu, jolle ennen tuhahtelin on nyt vienyt minut mukanaan uuteen outoon maailmaan. Ainoa paikka maailmassa, jossa joku saa minun koiraani ääneen arvostella ja sanoa siitä mitä vaan on nimenomaan Näyttelykehä.

Harrastan mielelläni jotain koirieni kanssa. Harrastaminen tuo sisältöä elämään ja auttaa tutustumaan uusiin ihmisiin. Lisäksi se takaa treenien jälkeen väsyneen, mutta onnellisen koiran. Lisäksi johtajuussuhde vahvistuu ja koiran kontakti omistajaan kasvaa.