Treeniä, Treeniä

Nyt on alettu Melmunkin kanssa ihan tosissaan treenata sekä tottelevaisuutta, että agilitya. Agility tuntuu olevas se mieluisampi. Kaikki muut esteet jo sujuvat paitsi kepit. Menee putkeen ja pussiinkin kuin vettä vaan. Keppejä ei tunnu vaan jostain syystä tajuavan. Tai sitten allekirjoittanut ei vaan osaa niitä opettaa. Tottiksessakin toimii, mutta ärsyttävään kääpiökoiran tapaan ei suostu kylmään/märkään maahan maahanmenossa. Ensi kesänä jos pääsisi ekaan Agi-starttiin.

Stidin kanssa on aloitettu tokoa vähän eri tasolta, kuin Melmun kanssa. Tällä hetkellä suurin treeni on siinä, että mennään kentälle ja päästän Stidin irti ja kutsun luokse eri mittaisin väliajoin. Lisäksi istumista, odottamista, sekä nyt alettu harjoitella sivulle tuloa. Tällä koiralla riittäisi vauhtia ratajuoksuun, jos täällä jossain rata tai maastorata olisi. Kaikkein huvittavinta taitaa olla Stidin motivaatioKIVI. Mikään ei voita kiveä, ei edes ruoka. Eikä Stidi sitä pure, nuoleskelee vain :)

Pieniä vastoinkäymisiä

Tänään vierailtiin Melmun kanssa Mai-Vetissä tiineysröntgenissä. Ikäviä uutisiahan sieltä tuli, eli yhtään pentua ei ole. Reippaasti typy siellä jaksoi olla. Mittoja otettiin ja olipas pieniä yllätyksiä. Korkeutta on kertynyt 33,5cm ja painoa 5,4kg. Meidän siro "pikkuinen" narttu. Selänpituus 35cm. Nyt sitten odotellaan ensi kevään juoksuja ja joskus pääsiäisen kantilla olisi sitten taas uutta yritystä.

Sitten vaan ilmoa vetämään Seinäjoen KV näyttelyyn. Toki mietinnässä vielä, että yhdellä vaiko kahdella koiralla.  Lisäksi viikon päästä olisi tarkoitus osallistua mölli-tokokokeeseen ihan vain harjoituksen vuoksi.

Koirille uudet fleecehaalarit

Tuli pitkästä aikaa istuttua omeplukoneen eteen. Tarkoitus oli tehdä tytöille fleecehaalarit resoreilla, mutta ilman mitään tarroja, neppareita tai mitään, jotta olisi helppo pukea ja riisua. Tuli siis tällaiset päälle pujotettavat mallit. Näiden kanssa on kyllä ollut yks sun toinenkin uneton yö, kun ei sopivan tyylistä koe kappaletta meinannut tulla millään aikaiseksi. Pari tuntia nämä kaikkineen veivät, sitten kun malli oli valmis.

Tytöt ei millään halunneet edustaa kuvissa. Ilmeisesti sisällä on tyhmää poseerata haalarit päällä. Nämä on tehty tosiaan omalla ohjeella yksinkertaisesta fleecestä ja pinkki-harmaasta resorista. Pienet heijastimet laitoin sivuille, vaikka tuleekin käytettyä heijastinliivejä pimeällä. 

Tiineenä?

Tältä neitokaisen maha nyt näyttää, kun astutuksesta on nelisen viikkoa. Varmaa tiineys ei vielä oli, tässä nyt vaan jännitetään ja toivotaan parasta. Äksympi Melmusta on tullut. Se arähtelee syyttä suotta Stidille, nukkuu paljon ja yrittipä jopa täysin tapojensa vastaisesti varastaa kinkunpalaa pöydälle jätetyltä leivältä. Siis meidän koirathan ei ota pöydältä ruokaa, mikä tekee tuon varkaus-yrityksen niin oudoksi. Koko ajan Melmulla olisi nälkä. Kaikki ruoka kelpaa ja silti aina vaan väsyttää... Tiine? Pian nähdään. 

Käytiinpä vierailemassa vähän aikaa sitten myös Melmun kasvattajan luona.Vilskettä ja vilinää kyllä riitti kuudessa harjakoirassa ja sitten vielä meidän Muska-vanhuksessa. Kyllä sen yhtäläisyyden Melmun ja sen äidin välillä huomaa parhaiten kun on paikanpäällä katsomassa. Melmu ja Indica ovat kuin kaksi marjaa :) 

Kuva harja-jengistä ulkona leikkimässä

Kesän riemuja

Nyt se on sitten astutettu. Melmu siis. 9.7. Melmu astutettiin Tinolla eli siis Mushun isällä. Nyt vain sitten toivotaan että onnistui ja, että tuo rimppakinttu alkaisi pullistua :)

Käytiin tuossa naapurin pellolla juoksettamassa koiria, siellä kun saa mukavasti treeniä, kun joutuu liikkumaan hyppien. Agilitykentälle olisi tarkoitus mennä taas Melmun kanssa treenaamaan. On kyllä ollut siitä surkea kesä, että aina kun itse olen vapaalla sataa vettä. Se tietää sitä, että harjojen treeni on jäänyt agi-kentällä lähes haaveeksi. Nyt on kyllä ollut muutenkin muutosten aikaa. Blogin kirjoittelukin on meinannut muuton myötä unohtua. Muutettiin siis omakotitaloon uudelle paikkakunnalle, joten kaikki lenkkireitistötkin ovat uusia. 

Stidin kasvattajahan asuu nyt sitten samalla paikkakunnalla meidän kanssamme, joten harjakoirakavereista ei ainakaan ole puutetta. Ja tietysti jos sinne pentuja tulee, niin pitää käydä katselemassa :) Vaikkei meille enää neljättä koiraa mahdukaan. Uutta ei oteta ennen kuin vanhasta aika jättää. Tilaa on kuitenkin niin rajallisesti. 

 Kyllä koirista huomaa, kuinka ne nauttivat siitä, että on oma piha. Toki itse huomasin laiskistuneeni koiranomistajana heti kun piha saatiin. Koirat juoksevat pihalla, joten lenkit ovat lyhempiä kuin ennen. Ainakin välillä. Tietysti siihen ovat vaikuttaneet myös vanhan koiran selkäkivut, mutta sekin asia on nyt korjattu. Muska sai nyt paremmat kipulääkkeet 2,5mg MetaCamit Rimadylin tilalle.

Ihana kevät, onhan sitä jo odotettu

Että on ihanaa, kun aurinko taas paistaa ja on niin lämmintä, että ei takkeja tarvitse oikeastaan pitää.. Nyt on käyty sitten enemmän ulkona juoksemassakin, kun on mukavan lämmintä sellaiseen. Tässä lähellä on iso iso jalkapallokenttä, joka ei vielä näin aikaisin keväällä ole käytössä. Siellä on mahtavaa käydä juoksuttamassa. Stidi ei vain oikein tahdo tulla luokse, vaan sen pyydystämiseen menee usein aikaa. Mutta sitä treenatessa.

Stidi on ruskettunut jo todella paljon. Sen täplät jo näkyvät. Ei ihan niin pilkku kuin toivoin, mutta nätti kuitenkin. Pentukuvien perusteella voisi luulla pilkummaksi. 

Meillä koirien annetaan nauttia vapaudesta aina knu vain voidaan. Siksi onkin niin tärkeää, että Stidi saataisiin paremmin laumaviettiseksi. Tällä hetkellä ainakaan ruoka ei kiinnosta ulkona tarpeeksi, varmaan jos olisi jotain esim. juustoa tai nakkia taskussa, niin saattaisi toimia. 

Melmukin on oppinut pikkuhiljaa TOKOn alkeita. Osaa jo tulla sivulle ja seuraakin yllättävän kivasti. On jopa lopettanut vierellä Pomppimisen. Lisäksi olemme opetelleet vapaana seisomista näyttelyitä varten. Seisoo selkä paremmin suorassa kun en itse ole vieressä kyykyssä. 

Melmusta on tullut todella nopea. Olen harkinnut vieväni sen Ylistaron maastojuoksuradalle kokeilemaan olisiko Maastojuoksu sen juttu. Stidi voisi myös pitää maastojuoksusta, tälläkin hetkellä jahtaa aina kaikkea mikä liikkuu... 

Stidille on kertynyt massaakin ihan kivasti, painoa on tullut varmaan puoli kiloa lisää. Nyt ei enää näytä ihan luikulta, eikä kylkiluut paista läpi. 

Suunnitelmia

Nyt se viimein on tiedossa. Eli Melmun uros ensi syksyn pennuille. Kyseessä on erittäin komea Hebblas Idefix eli kotoisammin Mushu. On siis tiedossa oranssi pentue vaalealla pigmentillä ja todennäköisesti (ja toivottavasti) myös paljon nakuja, kuten suvussa on. Maanantaina lähtee Genoscoperille PLL-testausta varten Melmulta poskisolunäyte. Sitten seuraakin piinaava kuukausi kun pitää odottaa vastausta.  TÄÄLTÄ pentueen kuvalliseen sukutauluun.

Voi olla että Tampereen KV näyttely jää tänä kesänä ainoaksi, sillä tulossa on suuria muutoksia tämän porukan arkeen. Toki se tarkoittaa myös sitä että on taas enemmän aikaa perehtyä koirieni peruskoulutukseen ja osaltaan koulutustason ylläpitoon. 

Kevät tuo taas tullessaan hyvät treenikelit sekä uuden innon harjoitella koirien kanssa. Talvella harjakoiran kanssa tottelevaisuustreeni tapahtuu lähinnä sisällä ja hyvin rajoitetusti. Ihan kuin TOKOn opettaminen hurjalle ei olisi muutenkin haastavaa. Harjakoiria ei ole luotu palveluskoiriksi vaan ne vastaavat ennemmin luonteeltaan kissaa, yrittävät tehdä mitä itse tykkäävät piittaamatta käskyistä, jos siis kyseessä ei ole ruokaa. Stidin kanssa on tämä kevät treenattu oikeastaan leikin varjolla, eli lelulla leikkiessä käsketty joko istumaan tai maahan tai seisomaan. Seisominen tällä on vielä vähän vaiheessa. Melmulle on sivu sanakin jo tuttu. Näiden treenaaminen on osoittautunut hyvin haasteelliseksi. 

Kuitenkin voin ottaa ne pellolle irti pelkäämättä että ne karkaisivat. Ihmiset ovat niille ennemmin se ylipääsemätön houkutus kuin toiset koirat. Ruoalla molemmat saa tekemään oikeastaan mitä vain. 

Nyt vaan toivotaan hyviä treenikelejä ja sitä että lämpötila pysyisi yli +5*C ettei tarvitsisi pukea nakuja. 

Seisotuskuvia

Nappailin viikonloppuna Melmun kasvattajalla vieraillessani seisotuskuvat molemmista koirista. kuten näkyy, Stidi pudotti karvansa. Hetken mielijohteesta tosin, kun ei sinne näyttelyyn päästy ja piti keksiä muuta tekemistä.molemmat seisovat kuvissa hieman liikaa takapää alla, mutta sentään selkä on molemmilla lähes suorana. Stidin mittat ovat noin 31cm/4.2kg ja Melmun mitat ovat 32,5cm/4,9kg. Sopivan sipsukoita. Stidille kaivataan toki vielä lisää massaa. 

Fiabella's Blair Waldorf  "Stidi" 17 kuukautta

Naked Stars I Love You "Melmu" 18 kuukautta

Seuraavat näyttelyt Melmulla ovatkin sitten Tampereen KV Äitienpäiväviikonloppuna. Sieltä jos taas Eriä tulisi. Melmu astutetaan seuraavista juoksuistaan syksyllä 2011, lisätietoja Kennel Naked Stars:n sivuilta.

BARF

Meillä siirryttiin pienten koirien kanssa viikko sitten barffiin. Tarkoituksena on ollut saada hyvinvoivia koiria sekä vähemmän io-ongelmia. Ruoka on maistunut neideille varsin hyvin, aamuisin 40g jauhelihaa + 20g vihannessosetta. Iltaisin nyt ollut rouhittua kalkkunaa tai broilerin siipeä n. 90g. Sisäelinpäivä on kerran viikossa, ostin paikallisesta kaupasta Lakeuden Eräkoirasta valmista sisäelin sekoitusta. Tällä hetkellä tuntuu että luuta tulee liikaa ruoassa, sillä ulosteesta on tullut "luista" eli kuivaa ja vaaleaa. Ruoka maistuu erittäin hyvin vaikka Melmu varsinkin nirsoilee paljon jauhelihassa olevien isompien palojen kanssa.

Ohjeita etsin itse pitkään internetistä ja tulin siihen tulokseen, että Lakeuden eräkoiran sivuilta löytyvät ohjeet olivat hyvin kattavat ja hyvät. Tässä muutamia kultaakin kalliimpia neuvoja:

1.Barfiin siirtyminen

•  1 paastopäivä, jonka jälkeen kertaheitolla siirtyminen raakaruokintaan.

•  Aluksi 1-2 vko jauhettuja lihaisia luita , jotta nähdään, että koira sopeutuu ruokintaan. 

•  Annetaan aluksi joka toinen ruoka lihainen luu/jauhettu luu ja toinen kasvissose/liha.

•  Seurataan, että ulosteet ovat hyvin sulaneen näköisiä. Uloste ei saa olla liian kovaa (vaikea saada ulos/jauhomaista) eikä liian löysää. Ihanne on pieni papanamainen uloste.

RAAKARAVINNOSSA KOIRAN VATSAN KUULUU TOIMIA NORMAALISTI JA ULOSTEIDEN TULEE OLLA HYVIN SULANEEN NÄKÖISTÄ. IHANNE ON PIENET PAPANAMAISET JÄTÖKSET (vrt. jäniksen/villieläinten papanat ).

2. Lihaisten luiden antaminen ja valinta

•  Mikäli koira on ahne tai perheessä on useampi koira luut syötetään kädestä tai eri huoneissa. Jos tilanne on häiritsevä, saattaa koira hotkaista isonkin palan kerrallaan.

•  Ruokinta häiriöttömässä paikassa. Jos koira näkee, että olet lähdössä tai olet kiireinen se saattaa hotkaista luun ahneuksissaan, jotta se pääsisi mukaasi. Älä ruoki kiireessä!

•  Varsinkin raakaruokaan siirtymisen alkuvaiheessa koiran maha saattaa mennä kovalle pienestä määrästä lihaisia luita. Tällöin luita annetaan vähemmän.

•  Mahan kovuutta voidaan helpottaa myös antamalla 2-3 krt/vrk oliivi- tai pellavansiemenöljyä. Öljyn voi antaa illalla viimeisenä tai lihaisen luuaterian jälkeen suoraan kuppiin, josta koira saa sen nuoltua.

•  Mahan kovuuteen voi kokeilla lisäämällä kasvissosetta/ kasvissoseaterioiden määrää ja vähentää lihaisten luiden osuutta tai siirtymällä pehmeämpiin ja lihaisempiin luihin.

JOS KOIRA ON AHNE JA SE JATKUVASTI NIELEE LIIAN ISOJA PALOJA ON TURVALLISINTA SIIRTYÄ VALMIIKSI JAUHETTUIHIN LUIHIN. KIINNITÄ HUOMIO MYÖS SIIHEN, ETTÄ VATSA EI SAA OLLA LIIAN KOVALLA, SE EI KUULU NORMAALIIN RAAKARUOKINTAAN.

3.  Koira ei syö

•  Monesti kun siirrytään raakaruokaan koirat näyttävät jatkuvasti nälkäisiltä, koska ruoka on niin hyvää. Alkuvaiheessa koirille annetaan usein liikaa ruokaa ja koira lihoo. Tästä seuraa ruokahaluttomuus.

•  Koira on sopivassa kunnossa kun kylkiluut hieman näkyvät ja kylkien kohdalla tuntuu muutaman millin ”rasvakerros”.

•  Nartuilla hormonit vaikuttavat ruokahaluun. Juoksujen aikana ja jälkeen narttujen ruokahalu yleensä vähenee ja tällöin ruokamäärän voi pudottaa melkein puoleen. 

•  Uroksilla ruokahaluun taasen vaikuttaa narttujen juoksut, joten ei kannata ihmetellä jos ruoka ei maistu tai nuori uros lopettaa syömisen.

•  Jotkut koirat säännöstelevät luonnostaan syömistään. Monesti sanotaan, että ”ei koira ruokakupin eteen kuole” pitää hyvin paikkansa. Mikäli koira on muuten pirteä ja terveen oloinen ei hetkellisestä syömättömyydestä kannata olla ihmeissään.

•  Liikunnalla ja energiankulutuksella on myös iso vaikutus ruokahaluun. Mikäli koira pääsee vain pikku lenkille aamulla ja illalla ei voi olettaa, että koiralla olisi ”hevosen nälkä”. Kannattaa myös muistaa että narussa kävely kuluttaa monta kertaa vähemmän kuin esim. raskas metsälenkki vapaana tai hakutyöskentely vaativassa maastossa.

JOS RUOKA EI MAISTU, MUTTA KOIRA KÄYTTÄYTYY JA TOIMII NORMAALISTI, EIKÄ SILLÄ OLE VATSA- TAI MUITA VAIVOJA, SE EI TODENNÄKÖISESTI OLE NÄLKÄINEN.

4. Koiralla on ripulia tai se oksentelee

•  Mikäli ruoka-aine vaihtuu nopeasti totutusta saattaa seurauksena olla lievä ripuli, joka menee usein ohi päivässä.

•  Jos ripulia ja sulamattomia luunpaloja on toistuvasti, on syytä epäillä lievää suolistotulehdusta. Tällöin suosittelemme siirtymistä jauhettuihin luihin. Lisäksi tukihoitona voidaan antaa puunkuorijauhetta, tehobaktia, maitohappobakteereja, piimää tai raejuustoa. Mikäli tila ei helpota on käännyttävä eläinlääkärin puoleen. Ripuli ja limaiset ulosteet eivät kuulu barfiin!

•  Koirat jotka eivät ole tottuneet luihin tai hotkivat luita saattavat oksentaa sulamattomia luun paloja. Tämä on luonnollinen reaktio ja koiralle on luontaista oksentaa ne osat mitkä eivät ole sopivia suolistolle.

•  Mikäli oksentelua tapahtuu usein, on syytä miettiä miksi ja milloin koira oksentaa:
- joskus koira oksentaa vain tiettyjen eläinten luita. Tällöin koira saattaa olla allerginen tälle eläimelle.
- koira on hotkinut liian isoja paloja
- koiralle on annettu liikaa luita
- lihaisessa luussa on ollut liikaa rustoa. (Monesti koirat saattavat sulattaa rusto-osan huonommin kuin luuosan. Tämä on erikoista mutta yleistä. Tällöin kannattaa valita joitain muita lihaisia luita.)

•  Jotkut koirat eivät vain yksinkertaisesti sopeudu lihaisiin luihin. Syitä tähän saattaa ruoan ahmiminen, vatsan heikentynyt toiminta (vanhat koirat). Tällöin on parasta antaa koiralle vain kokonaisena jauhettuja lihaisia luita, niistä koira saa myös ihanteellisesti kalsiumia ja hivenaineita.

USEIN TOISTUVA OKSENTELU, RIPULOIMINEN, UMMETUS TAI VATSAN EPÄNORMAALI KURISEMINEN EI KUULU RAAKARUOKINTAAN. JOS KOIRALLA ON JATKUVASTI VATSAVAIVOJA ON SYYTÄ KÄÄNTYÄ ELÄINLÄÄKÄRIN PUOLEEN.

5. Ole valveutunut!

•  Kaikessa ruokinnassa ja koiran hoidossa viimeinen vastuu on omistajalla. Valvo kun koirasi syö luita ja ruokaa oli ruoka sitten tuoretta, nappulaa, raakaa luuta tai puruluuta. Koira voi yhtä hyvin tukehtua solmuluun solmuun kuin raakaan luun palaan saati sitten palloon tai leluun.

•  Seuraa koirasi jätöksiä! Mihinkään ruokintaan oli se sitten raakaa tai nappulaa ei ole normaalia jos ulosteet ovat limaisia, niissä on sulamatonta ruokaa tai se on löysää. Tällaisessa tapauksessa useimmiten taustalla on jokin häiriö.

•  Tarkkaile koirasi ulkonäköä! Normaalin terveen koiran silmät ovat kirkkaat ja puhtaat, korvat ovat puhtaat ja ne eivät haise, hengitys on raikas eikä haise, turkki tuoksuu puhtaalle eikä haise, kynnet eivät lohkeile ja iho ei ole kuiva eikä kutise.

TARKKAILE KOIRAASI JA OLE MIELUUMMIN LIIAN VAROVAINEN KUIN JÄTTÄISIT KOIRASI HUOMIOIMATTA. ONNELLINEN ON KOIRA, JOSTA HUOLEHDITAAN JA KATSOTAAN SEN PERÄÄN, NIIN RUOKINNASSA, KUIN MUUSSAKIN ARKIELÄMÄSSÄ.

Kuulumisia

Stidikin on jo kunnolla sopeutunut elämiseen meillä. Viikonloppuna pestiin ja trimmattiin naamaa, Että tulisi enemmän koiran näköinen. Onneksi on ollut edes näin lämmintä, niin on päässyt hieman vähemmällä pukemisella. Aamuisin tosin on aikas kylmä, mutta tänäänkin aurinko on iloisesti pilkahdellut taivaalta. Kesän odotus on jo kova, silloin selviää millainen koira tuolta Stidin karvan alta löytyy, eli tuleeko se oikea pilkkukoira vai vain melkein pilkullinen. Taipeet ovat alkaneet pikkuhijaa parantua, toki johtuen osin varmasti sään lämpenemisestä. Stidi on rohkaistunut ja reipastuu päivä päivältä. Pahaakin osaa toki tehdä, muutama päivä sitten kiipesi ruokapöydälle hakemaan evästä. Tästäkös riemu ratkesi. Meillähän ja toivottavasti ei muillakaan koirat kuulu ruokapöytään. Ruokakin on alkanut maistua ja painoa saatu hieman nousemaan. Paljoa ei tarvitsekaan nousta, kunhan lihasta tulisi hieman lisää.   

Neljän viikon päästä on nyt sitten se ryhmänäyttely Tuusniemellä. Melmu lähtee ekaan AVOon ja Stidi tulee mukaan haistelemaan näyttelytunnelmia. Tässä vaiheessa tosin vasta kehän laidalle. Kesällä voisi Stidinkin johonkin näyttelyyn ilmoittaa. Silmä- ja polvitarkastusta olen sille myös miettinyt vaikka siitä ei jalostuskoiraa tulekaan. On toki kasvattajalle tärkeää tietoa, että millaisia pentuja tulee ja ovatko ne terveitä.

Ainoa ongelma Stidillä on haukkuminen. Kaikkea pitää vahtia, ja ovikellolle haukkua. Ehkä tästäkin selvitään, johan Melmun kanssa on selvitty vakavammistakin ongelmista. 

Melmun iholle auttoi fariinisokeri/oliiviöljy seoksella kuoriminen. Levitin kuorinta aineen ja vein koirat vajaaksi 10 min saunan lämpöön, jonka jälkeen pesin. Vaatii aika paljon shampoota pestä kaikki öljy pois. Mutta iho on parempi, sehän tässä pääasia on. 

Iho-ongelmat

Ei ole kyllä harjakoiran omistaminen helppoa. Melmu on täynnä mustapäitä ja Stidin taipeet ovat todella huonossa kunnossa, johtuen edellisessä kodissa pidetystä liian pienestä haalarista. Melmun mustapäihin en ole vielä keksinyt ratkaisua ja Stidin taipeiden tiimoilta olemme menossa lääkärille. Ovat nuo iho-ongelmat kuitenkin koirillekin epämiellyttäviä. Stidille pitäisi askarrella sisähaalari, ettei se pääsisi nuoleskelemaan taipeitaan. Kaivelin vanhoja vauvanvaate varastoja että löytyisi sopivan kokoiset housut. :) Melmun kohdalla kävi mielessä että voisiko johtua siitä, että niin vähän on talvella pesty, ettei iho kuivuisi.

Stidin taipeet

Melmun kaula

Onneksi nyt on ollut näin leutoja kelejä, niin ei ole tarvinnut pitää Stidilläkään haalaria vaan toppa-/ fleecetakki on ollut riittävä.

Stidin peruskoulutuskin on tarkoitus tässä nyt aloitella, tytsyn nyt hyvin kotiuduttua. Istu ja odottaa jo toimivat, mutta jos ihan TOKOa treenaisi, että saisi hieman enemmän touchia tuohon koiraan. Irti en ole uskaltanut sitä vielä pitää muualla kuin pihassa.  Luottamussuhteen vuoksi en ole toistaiseksi edes ajellut tuota pientä raasua.

Tytsyjen fleecetakit