Stidikin on jo kunnolla sopeutunut elämiseen meillä. Viikonloppuna pestiin ja trimmattiin naamaa, Että tulisi enemmän koiran näköinen. Onneksi on ollut edes näin lämmintä, niin on päässyt hieman vähemmällä pukemisella. Aamuisin tosin on aikas kylmä, mutta tänäänkin aurinko on iloisesti pilkahdellut taivaalta. Kesän odotus on jo kova, silloin selviää millainen koira tuolta Stidin karvan alta löytyy, eli tuleeko se oikea pilkkukoira vai vain melkein pilkullinen. Taipeet ovat alkaneet pikkuhijaa parantua, toki johtuen osin varmasti sään lämpenemisestä. Stidi on rohkaistunut ja reipastuu päivä päivältä. Pahaakin osaa toki tehdä, muutama päivä sitten kiipesi ruokapöydälle hakemaan evästä. Tästäkös riemu ratkesi. Meillähän ja toivottavasti ei muillakaan koirat kuulu ruokapöytään. Ruokakin on alkanut maistua ja painoa saatu hieman nousemaan. Paljoa ei tarvitsekaan nousta, kunhan lihasta tulisi hieman lisää.
Neljän viikon päästä on nyt sitten se ryhmänäyttely Tuusniemellä. Melmu lähtee ekaan AVOon ja Stidi tulee mukaan haistelemaan näyttelytunnelmia. Tässä vaiheessa tosin vasta kehän laidalle. Kesällä voisi Stidinkin johonkin näyttelyyn ilmoittaa. Silmä- ja polvitarkastusta olen sille myös miettinyt vaikka siitä ei jalostuskoiraa tulekaan. On toki kasvattajalle tärkeää tietoa, että millaisia pentuja tulee ja ovatko ne terveitä.
Ainoa ongelma Stidillä on haukkuminen. Kaikkea pitää vahtia, ja ovikellolle haukkua. Ehkä tästäkin selvitään, johan Melmun kanssa on selvitty vakavammistakin ongelmista.
Melmun iholle auttoi fariinisokeri/oliiviöljy seoksella kuoriminen. Levitin kuorinta aineen ja vein koirat vajaaksi 10 min saunan lämpöön, jonka jälkeen pesin. Vaatii aika paljon shampoota pestä kaikki öljy pois. Mutta iho on parempi, sehän tässä pääasia on.
